Kuolleiden kasvot
Panssarinyrkki
On vuoden 2004 alussa tosimiin ryhtynyt suomalaista metallimusiikkia soittava murharyhmä. Tarkoitus on soittaa musiikkia, jonka tahdissa voi vaikka tuhota tai heiluttaa päälaella sijaitsevia karvoja.
Yhtyeen ensimmäinen kokeilu oli vuoden 2004 joulukuussa tapahtunut suttuinen Sieluton kappaleen julkaisu internetin välityksellä. Ensimmäinen demo(ni) saatiin valmiiksi vuoden 2006 alussa, jolloin kolmen kappaleen Piiri-demo julkaistiin. Demoa painettiin 150 kappaletta, joten jos vielä haikailet aidon Piirin perään niin hanki omasi ajoissa, sillä menekki on ollut yllättävän karmivaa.
Tällä hetkellä yhtye harjoittelee keikkasettiä ja on live-valmiudessa ja helvetin kovassa vedossa.
Ville Miettinen - kitara
Panssarinyrkin ensimmäisen iskun antaja, eli perustaja. Luo pimeässä luolassaan synkkiä, kieroutuneita säveliä yhdessä Mononpolkija-Mannisen kanssa. Miettisen sairaat vaikutteet ovat tulleet milloin rapakon takaisista metallisceneistä, milloin taas kauhupätkistä, joiden nimiä muut eivät edes muista. Kitaraansa Miettinen käsittelee kuin kirvestä: tappomielessä.
Juho Manninen - kitara
Kun Panssarinyrkki ei ollut tarpeeksi ahdistava, aseisiin kutsuttiin Manninen vastenmielisine ajatuksineen ja sävelineen. Keppien käytöstä hänellä on vuosien kokemus ja koulutus. Yhdessä Miettisen kanssa, tämä tuomion duo luo pohjat jokaiseen Nyrkin biisiin. Kun Manniselle antaa kitaran käteen, hän pian keksii, miten saada nuotin kuin nuotin kuulostamaan puhtaalta piinalta.
Lauri Karvonen - basso
Lepaan pimeistä metsistä löydetty kovan luokan moshimies, joka tarttui basson varteen kesällä 2005 ja nosti Nyrkin polviltaan. Tämä hiljainen mutta sitäkin taitavampi hiusrievun piiskaaja käyttää bassoaan milloin lyömäsoittimena, milloin lyömäaseena. Karvosella on myös pelottava tapa pukea sanoiksi se, mistä muut näkevät painajaisia.
Toni Puumalainen - laulu
Ennen Karvosta, Puumalainen hakkasi bassoa Panssarinyrkissä, mutta ennen kaikkea hän vakuutti Miettisen ja muut vahvalla, viinanruntelemalla örinällään ja asenteellaan. Kun entiselle laulajalle, Toverille, etsittiin seuraajaa, ei turhan montaa monttua tarvinnut tutkia, kun huomattiin Puumalaisen olevan vähintään oikea mies hommaan. Kun Puumalainen avaa suunsa, pikkulinnut ja -lapset saavat varoa niin ikään sanoja kuin hengitystä. Myös lyriikan teko luonnistuu häneltä kuin joukkohaudan kaivuu natsilta.
Antonio - rummut
Mies, joka tuli mukaan syksyllä 2006 ottamaan paikkansa kauhukabinetissa. Uharin siirryttyä muihin hommiin tarvittiin hävettävän hyvää noitarummuttajaa luomaan rytmiä kauniisiin sävellyksiin, joten mies sai paikan. Porakonemaisine rytmineen hän toi uutta harmoniaa vanhan miehistön taakse ja pitää helistimineen osaston ruodussa. Pysäyttämätön, sekä tappava.
Menneet jäsenet
Markku Uhari - rummut
Tapio Toveri - laulu