Journal
Astu piiriin - Päivä 3
Uusi ystävämme ja studiovakkarimme oli miksaillu ja masteroinu, joten lähettiin Juhon kanssa hakeen demoo - innostuttiin jo matkalla. Ilo oli kuin pienellä pojalla syntyessään kun studio-Lauri soitti meijän demoo, kehuttiin itseämme - Lauri tivaili että onko helmi ja olihan se täydellinen. Ei kauaa oltu, juotiin kyl kahvii muutama litra ja ehkä kiroiltiin. Lauri anto meille demon tiedot ja kirjotti ne myös ylös, koska epäili meidän muistia - oli oikeassa. Lähettiin haneen. Kotona pistettiin demoo soimaan ja tehtiin muutama kopio, meitä kehuttiin (tutut) ja muille ei soitettukaa sitä.
Seuraavaks lähetettiin masteri painoon ja tilattiin 150 samanlaista kansilla takas. Meidän kaunis kaveri Karri teki kaaosta ja kansista tuli mahtavat. Juotiin ehkä vähän jotain. Ja sit tuli kannet. Mutta ei levyjä ja suututtiin ja ne oli möhliny ja saatiin levyt.
Ensimmäinen demo osottautui todella haastavan mukavaksi nauhoitukseksi, joten sitä harrastetaan jatkossakin. Kummitusarmeijan kokoset kiitokset Lauri "THe Boss" Malinille ja Matrixtor studiolle, VERTA KEHIIN! Goretetaan jatkossakin kun tapaillaan.
Kill her mommy, kill her!
Astu piiriin - Päivä 2
Päivä alkoi kurimuksilla, jotka koettelivat yhtyettä noin klo 13.00 asti. Aamulla huomasin, että Laulaja Toni, jonka piti tulla omalla autolla olikin jättänyt kännykkään viestin, jossa hän ilmotti olevansa hyvin rikki ja hänen aivotoimintansa olevan kohtuullisen hitaalla. Soitin Markulle, hän oli hereillä (kello 7.46). Hän meni herättämään Tonia ja viemään kilttinä poikana tälle aamupalaa, ehkä banaania tai leipää. Myös jugrua. Ilmeni että Toni oli juonut alkoholia edellisiltana ja itse paholainen ei ollut antanut hänen lopettaa. Cuz he just Rocks!
Juhon kanssa saavuttiin studiolle ja Juho alkoi elvistellä sen neljä kertaa suuremmalla vahvistimella ja uudella kitaralla. Vastalause ja haukkumista. Kitarat saatiin nauhoitettua suht nätisti ja edes paikkailuja ei kovin paljoa tarvinut. Tovi sitten saapui Markku ja Basso-Lauri taluttaen likaista Tonia - naurettiin. Toni näytti meistä eniten zombielta. Markku Pisti mätöt pöriseen keittiöön ja paisto nakkia ja puikkoja ja nauhottajamme Laurin talossa asuva nainen näytti miten ranskalaisia paistetaan.
Saatiin mahat täyteen ja oli aika vetää viskiä ja laulaa. Ääntä availtiin muutama tunti fiilispohjalta ja sitten alettiin tykittään säe toisensa jälkeen ilmestyskirjaamme mikrofooniin. Äänenavaus tuotti tulosta ja tupakka toimi ja ääni saatiin halutussa muodossa narulle. Ei muutakun pientä taustaa ja hienosäätöä ja äänitys oli valmis. Jätettiin studio-Lauri duussaan demoo ja ite vedettiinn hernettä ja jojoo ja lähettiin himaan, aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Kotona oli pimeää ja oivallinen fiilistelysää, joten hypetettiin loppuilta himassa kuinka helmiä äijiä ollaan.
Astu piiriin - Päivä 1
Piiri-demo nauhoitettiin 17-18.12.2005. Oli sokeen hienoa. Studiolle ajettiin aamulla kuudelta, joka on oikeasti zombien nukkumaanmenoaika, mutta sillon herättiin. Kaikki oli kaaosta, silmät ei todellakaan pysynyt auki. Ajettiin väärään osotteeseen ja juututtiin runtimaan tuntemattoman vanhan herran pihaan, se oli rumaa. Sit peruutettiin ja kappas, oltiinkin ison Laurin keittiössä vetään kahvia. Se oli kohteliasta ja ostettiin Laurille lisää kahvia korvaukseks.
Varsinaiset nauhoitukset alettiin rummuilla sekä muutamalla demokitaralla ja mukavaahan se oli. Markun kannut jouduttiin laittaa ensiksi vireeseen Laurin keinoin ja saundit saatiin jäykiksi. Juotiin lisää kahvia ja naurettiin kun Markku soitti - nastaa. Majailtiin studiossa siihen asti, kunnes päivänvalo oli kirkkaimmillaan ja lähettiin tykittään mäkkisafkaa suoneen. Löydettiin aika karu ostari, josta toki ei voitu olla ostamatta muitakin hyveitä. Basso-Laurikin löysi lasolia. Palattiin studiolle, jossa itse maestrokin oli saanut murua rintaansa ja oli täysi. Jatkettiin luukuttamalla bassoa ja saatiin aika makeeta jälkee. Tämä sessio sisälsi myös jonkin verran ja aika paljon turhaa juttelua. Bassoraidat kun saatiin kohdalleen niin oli aika lähteä, sillä aurinkokin oli jo laskenut ja pimeys laskeutunut. Ajettiin aika haipakkaa ja tällä kertaa oikeita reittejäkin. Kotona ihmeteltiin, että kas kummaa, Toni ei ollut ollenkaan messissä koko reissulla..
Panssarinyrkki - the story
Panssarinyrkki perustettiin syyskesällä 2003 Ville Miettisen vanhan bändin Leafskinin raunioille. Kun yhtyeessä oli lopulta kolme kitaristia, jotka kaikki olivat eri mieltä musiikkityylisistä suuntauksista, Ville otti hommat käsiinsä ja päätti aloittaa puhtaalta pöydältä. Tarkoituksena oli perustaa raskasta ja yksinkertaista metallia soittava orkesteri, jossa turha kaunistelu jätettiin kauniille. Panssarinyrkki oli lyönyt alustavan iskunsa.
Ville repi rumpalin, Markku Uharin ja basistin Ville-Veikko Lindholmin vanhasta bändistä mukaan uuteen projektiin. Lindholm kuitenkin päätti laskea basson käsistään, jote nyt oli Nyrkki vailla bassonhakkaajaa. Ongelma kuitenkin jätettiin odottamaan ratkaisuaan. Laulajaksi luotsattiin rääväsuinen moppitukka Tapio Toveri, mies joka on itse asiassa bändin nimen takana. Biisien kirjoitus ja sanoitus käynnistyi hitaasti ja tuskaisesti, kun covereita kammoksuttiin yli kaiken. Pian Ville kuitenkin huomasi yhden kitaran olevan liian lepsua kuunneltavaa, joten Juho Manninen napattiin vanhasta bändistä luomaan kaivattua tuskaa ja ahdistusta. Vanhasta mononpolkijasta tuli myöhemmin Panssarinyrkin kantava voima.
Uutta mätkettä syntyi, mutta basistin puute vaivasi kehittymistä. Kun Panssarinyrkki lähti nauhoittamaan ensimmäistä taidonnäytettä "Sielutonta", huomattiin basistipula todelliseksi. Lopulta basson varteen tarttui Toni Puumalainen, mies jolta löytyi asennetta ja ääntä hieman enemmän kuin soittotaitoa. Puumalainen oli kuitenkin korvaamaton apu orkesterille.
Tammikuussa 2005 Nyrkin isku vaimeni ja oikein rystysiin otti, kun bändin pitkäaikainen rääkyjä Tapio Toveri ilmoitti lähtevänsä rapakon taakse. Pulma tuli, kun piti keksiä, kenestä olisi täyttää Toverin jättämä tyhjiö. Jälleen kerran Panssarinyrkin pelastukseksi osoittautui Toni, jonka sanoitustenvääntö ja örinä olivat osoittautuneet vähintään ja enintään samanvertaiseksi, kuin edeltäjänsä. Kuitenkin uusi ratkaisu johti uuteen ongelmaan, ja taas oli basistin paikka vailla täyttäjää.
Uutta materiaalia kuitenkin tehtiin, ja vaikutteita otettiin niin B-luokan kauhuleffoista kuin Ameriikan veljiltä. Kevättä -05 varjosti kuitenkin totuus, että Tapion aika bändissä oli päättymässä. Panssarinyrkki joutui lopulta solmuun, jota kesti koko kesän. Ratkaisijaksi löytyi kovan luokan hevimies ja kitaristi, Parolan Lauri Karvonen, joka tarttui bassoon ja pumppasi uutta ruutia Nyrkille.
Syksy -05 olikin Panssarinyrkin tuottoisinta aikaa tähän mennessä, utta materiaalia pursui kuin maitoa lehmästä. Nyrkki oli vihdoin isketty pöytään.
Uuteen intoon vaikutti myös se, että bändi sai vihdoin kauan odottaman treenikämpän Hämeenlinnasta. Työ kantoi niin paljon hedelmää, että jo joulukuussa -05 Panssarinyrkki pääsi äänittämään ensimmäisen kunnon demonsa, kolme biisiä kattavan "Piirin". Kaikkien vaikeuksien ja esteiden jälkeen Panssarinyrkki on nyt iskukykyisempi kuin koskaan ennen.